Huomion elpymisen teoriassa luontoaltistuksen keskeinen psykologinen vaikutus johtuu niin sanotusta lumoutumisesta.

Lumoutuminen on huomiokyvyn ei-tahdonvaraista keskittymistä johonkin luonnon tarjoamaan aistisisältöön. Tämä eroaa arjen tahdonvaraisesta keskittymisestä ja tarkoittaa siten myös lepoa. Erityisesti lähelle katsominen ja yksityiskohtiin uppoutuminen aktivoi levossa aktiivisen parasympaattisen hermoston. Tämä rauhoittaa ja palauttaa.

Voit pohtia millaiset luontopaikat ovat sinulle mieluisia ja milloin olet tuntenut lumoutuvasi luonnosta.

Etsi nyt täältä jokin sinua kutsuva paikka tai asia, joka on mielestäsi kaunis tai muuten kiehtova. Anna itsellesi aikaa ensin hieman harhailla myös polulta pois ja sitten ihailla ja lumoutua juuri tässä ja nyt.

Vinkki: olet siirtynyt nyt sisemmälle metsään ja lähetyt jo toista luontotyyppiä, suota. Tällä paikalla voit nähdä esimerkiksi tyypillisiä sammalia kuten rahka- ja karhunsammalta. Voit nähdä myös korpeen kuuluvaa männikköä ja sekametsän kuusia ja koivuja. Tuttuja lajeja ovat varmasti myös mustikka ja puolukka, joita voit myös sopivana vuodenaikana maistella ja lumoutua niiden mausta.

 Lähde: Kaplan & Kaplan (1989) The Experience of Nature, Cambridge University Press.