Haastattelimme Emiliä, Pasia ja Petjaa ja kertomaan tulevista konserteista.
1. Soitatte viiden konsertin sarjan Beethovenin sonaatteja? Kertokaa hieman teosten luomasta kokonaisuudesta.
Sellosonaattien ja viulusonaattien yhdistäminen luo luonnollisesti eri lähtökohdan sarjan rakentamiselle kuin tavallisesti on totuttu. Yleensä sarjat perustuvat yhteen teostyyppiin, mutta tässä sarjassa kaksi kokonaisuutta käyvät dialogia. Emme esitä sonaatteja kronologisessa järjestyksessä, vaan kullakin konsertilla on oma värinsä ja tarinansa. Tunnelman määrittää yksi sellosonaatti, jolle viulusonaatit luovat vastavärejä tai harmoniaa. Ajattelimme, että sarjan kannalta olisi hauskaa, jos myös soittaisimme jotain kolmisteen, joten päätimme avata sarjan esittämällä yhdessä suurenmoisen Arkkiherttua-trion.
Konserttien ohjelmat ovat:
I. Trio op. 97 B-duuri ”Arkkiherttua” sekä sonaatit op. 24 ”Kevät” F-duuri ja op. 5/1 F-duuri
II. Sonaatit op. 5/2 g-molli, op. 12/3 Es-duuri ja op. 30/2 c-molli
III. Sonaatit op. 12/2 A-duuri, op. 69 A-duuri ja op. 47 A-duuri
IV. Sonaatit op. 30/3 G-duuri, op. 102/1 C-duuri, op. 23 a-molli ja op. 30/1 A-duuri
V. Sonaatit op. 12/1 D-duuri, op. 96 G-duuri ja op. 102/2 D-duuri
2. Beethovenin teokset ovat tunnetusti pitkiä ja vaikeita. Mitä luulette, osasiko hän itse esittää säveltämänsä teokset?
Kyllä Beethoven osasi soittaa teoksensa, olihan hän aikansa suurimpia pianisteja. Siihen aikaan säveltäjät
olivat muusikoita – ainakin Beethoven oli, ja jokainen koukero on ihmisen kädelle kirjoitettu, inhimillinen. Jos
kuulisimme hänen tulkintansa omista teoksistaan, saattaisimme yllättyä monessakin mielessä. Miten – siihen
emme uskalla ottaa kantaa. Vaikeuden sijasta voisi sonaatteja luonnehtia haastaviksi tai mieluummin kiehtoviksi. Sonaatit ovat hyvällä lailla vaativia, mutta ennen kaikkea ne ovat kiehtovia karaktereiden ja vivahteiden maailmoja.
3. Minkälaisena musiikillisena saavutuksena pidätte sarjan soittamista?
Petja: Kyllähän tätä voisi hullun hurjaksi ideaksi kutsua. En usko, että idea olisi ilman Pasin ja Emilin kaltaisia
luovia hulluja onnistua. On tämä ainakin minulle hu ikean iso juttu.
Pasi: Sarjan toteutuminen on minulle merkittävä ja hullu unelma. Sain ajatuksen sarjasta Emilin kanssa soitettuamme
Kreutzer-sonaatin toista vuotta sitten. Motiivi sarjan soittamiseen ei sinällään ole sykli itsessään, vaan se, että voin kymmenellä erilaisella teoksella viedä viulunsoittoni ja muusikkouttani lähemmäs sisäistä ideaani.
Emil: Sarjan esittäminen on minulle suuri saavutus ja ihan konkreettisesti valtava työ, sillä pianistilta se vaatii kaikkiaan viidentoista sonaatin pitämistä ohjelmistossa. Beethovenin teoksissa ollaan muusikkouden keskeisten – sekä teknisten että taiteellisten – kysymysten äärellä ja olen varma, että esitettyäni tämän sarjan, ymmärrän taas enemmän omasta muusikkoudestani ja muusikkoudesta yleensä.
4. Miten teosten harjoitukset ovat sujuneet?
Kaikki sonaatit eivät ole meille uusia. Monet niistä olemmeopetelleet tietylle tasolle jo useita vuosia sitten. Nyt on ollut mielenkiintoista työstää sonaatteja sarjana ja kaikille meistä on sen tiimoilta muodostunut uusia näkemyksiä, joita voimme tuoda yhteisharjoituksiin.
5. Miksi halusitte soittaa sarjan Uudessa Paviljongissa?
Uusi Paviljonki on entuudesta tuttu paikka ja hieno sali. Beethovenin sävykäs kamarimusiikki sopii salin lämpimään
tunnelmaan, kuten Paavali Jumppasen taannoisessa Beethoven-sarjassa kävi ilmi. On myös tärkeää pitää konsertteja Helsingin ulkopuolella. Yleisön ei aina tarvitse raahautua Helsinkiin Musiikkitaloon!